sunnuntai 18. toukokuuta 2014

what a long week

Ihan järkyttävän pitkä ja väsyttävä viikko takana. Onneks viikonlopun aikana on ehtinyt vähän latailla akkuja, jotta jaksaa taas huomenna mennä kouluun. Viime viikosta lähtien on ollut polven kanssa ongelmia, enkä ole pystynyt oikein tekemään mitään. Kävin sitten tiistaina lääkärissä ja sain vielä viikosta kahteen viikkoon liikuntakieltoa. Mistään vakavasta ei ole kyse, polvi siis paranee ihan itsestään! On vaan tosi turhautunut olo, kun ei pääse tekemään mitään.

Tiedän, että mulla ei pitäis olla mitään valittamista koulun suhteen, kun opiskelu on niin vähäistä verrattuna kavereihin Suomessa. Opiskelumotivaatio on vaan täysin hukassa ja vaikkei mun tarvitse osallistua kokeisiin, pitää mun silti suorittaa kaikki muut tehtävät. Niihin panostaminen tuntuu välillä turhalta, kun lopullinen työ ei vie mua varsinaisesti opiskelussa eteenpäin. Tiedän, että kielitaito kehittyy ja opin uusia asioita, mutta mietinkin tätä suomalaisen koulutyön kannalta. Kauhea kasa kursseja on vielä lukiossa käymättä, eikä täällä tehty työ pienennä sitä työtaakkaa.

Nautin olostani täällä ihan äärettömästi. Mä en siltikään voi sille mitään, että kotiinpaluun aika kummittelee päässä koko ajan. Taidan olla ihan viimeisiä Suomeen palaavia vaihtareita. Jenkeissä ja Australiassa asuneet vaihtarit ovat palaamassa kotiin muutaman viikon sisällä, elleivät jo ole takaisin Suomessa. Otan ilon irti kaikesta, mitä täällä vielä tapahtuu, mutta on pakko alkaa miettimään kotiinpaluuta ja siihen liittyviä asioita. Mun mielestä se on ihan luonnollista pelätä hieman kotiinpaluuta. Lyhyessäkin ajassa asiat muuttuu. Onneks mulla on perhe ja ystävät tukena, niin Suomessa kuin Uudessa-Seelannissakin!






Ettei tä menisi ihan negatiiviseksi ja masentavaksi höpinäksi, niin kuten jo mainitsin, mulla oli ihana viikonloppu. Ehdittiin pitkästä aikaa viettää aikaa Lonen ja Alexan kanssa ja ajatukset tuli tyhjennettyä päästä aika hyvin. Perjantaina oli farewell-juhla yhdelle koulukaverilleni, joka muuttaa pohjoissaarelle. Vaikka oli ikävä sanoa näkemiin, niin oli hauska ilta ja kiva nähdä kavereita, jotka eivät enää ole koulussa. Sunnuntaihin kuului ihanasta ja lämpimästä kelistä nauttimista ja lähdettiinkin Alexan kanssa rannalle kävelemään. Sieltä tuli otettua vähän kuviakin :) haha ja vaikka mä näytänkin tosi masentuneelta näissä kuvissa ton jättihupparin kanssa, niin ei mulla huonosti täällä mene ;)

2 kommenttia:

  1. Ootan niiiiiin paljon et nähään taas♥ Vaiks onki varmaa vaikeeta lähtee sielt :/

    VastaaPoista