sunrise

Auringonnousua rannalla

a wee recap

Eli yritän vähän kertailla, mitä nyt viime viikkoina on tapahtunut. Jotenkin haluan vaan ottaa kaiken ilon irti viimeisistä viikoistani, enkä istua läppärin kanssa. Inspiraatio ja motivaatio tähän kirjoittamiseen ollut vähän hukassa. Mutta tosiaan kuten monet jo tietävät, lähden Uudesta-Seelannista 7.7. ja olen takaisin Suomessa 8.7! Pakkaaminen on aloitettu viime viikolla. Viikonloppuna lähetin paketin Suomeen, kun sitä tavaraa on kertynyt aika lailla tässä vuoden aikana. Ei sitten tarvitse lentokentällä maksaa ylimääräisistä kiloista. Se vei todella suuren stressin pois. Ei ainakaan pakkaamisen kanssa pitäisi tulla ongelmia...

The Celebration of Light

20.6 perjantaina menin Alexan kanssa Lytteltoniin "valon juhlaan". Aluksi ajattelimme, että kyseessä olisi kristillinen tapahtuma, mutta päätettiin että mennään sinne kuitenkin ilotulituksien ja erilaisten esiintyjien  perässä. Illasta tuli kuitenkin ihan älyttömän hauska, koska löydettiin Pauline, vaihtari Norjasta. Pauline oli paikalla chileläisten kaveriensa kanssa, joiden kanssa vietettiin todella hauska ja nauruntäyteinen ilta!

City day w/ Risa and Oume

Saman viikon sunnuntaina vietettiin hostsisko-päivää Christchurchin keskustassa. Se on hienoa, miten vuodessa pystyn huomaamaan Christchurchissa tapahtuneen uudelleenrakennuksen, vaikka se hidasta onkin. Maanjäristysten jälkeen keskustaan rakennettiin container mall, joka tunnetaan myös nimellä RE:start mall. Se on pieni konteista tehty ostoskeskus. Täytyy myöntää, että ideana se on ihan loistava! Sen lisäksi, että kierrettiin keskustaa, me hypäsimme vasta toimintansa uudelleen aloittaneeseen raitiovaunuun. Se kulkee Christchurchin keskustan halki. Eihän se mitenkään ihmeellinen kierros ole, mutta päästiin ilmaiseksi ja kaikki kiwit hehkuttavat sen olevan must to do. On varmasti heille hienoa nähdä kaupungin palaavan entiselleen ja vanhojen asioiden palaavan.

 Ja sitten vähän kuvia viime viikoilta!

Ihana Clara!

Akansha, Arisa, Kavita

Matkalta Alexan kanssa Aranui high schooliin katsomaan heidän talent-show'taan. 

Mickey, yksi mun uusista ystävistäni, joka muutti Uuteen-Seelantiin muutama kuukausi sitten. Olisi vain tullut aikaisemmin, niin oltaisiin ehditty viettää enemmän aikaa :(

<3

Koulussa on tällä hetkellä koe-viikko taas meneillään. Nyt kuitenkin menen sinne mielelläni, vaikkei kokeisiin tarvitse osallistua! Enää kolme päivää koulussa, jotka vietän mielelläni ystävieni kanssa. En ole vieläkään pystynyt sisäistämään lähtöäni. Tiedän, että se on edessä, mutta se tuntuu vain lähinnä suurelta vitsiltä. Pakkaan tavaroitani kasaan, teen viime hetken ostoksia ja läksiäislahjoja kavereilleni, mutta siihen se jää. Lentoliput tuli juuri tulostettua, että ehkä se pian ehtii iskostua päähän. Siihen mennessä vielä nautin viimeisestä viikostani maailman toiseksi kauneimmassa maassa Uudessa-Seelannissa!

 ( Suomalainen henkeen ja vereen)

all blacks

Pari viikkoa sitten tapahtui yksi todella odotettu juttu, eli Uuden-Seelannin rugby-joukkueen All Blacksien peli Dunedinissa! Rugbyhan on Uuden-Seelannin kansallislaji ja sen asema täällä on ihan järkyttävän korkealla. Ei sitä Suomessa oikein pysty ymmärtämään. Ei edes jääkiekolla ole samankaltaista asemaa. 

All Blackseilla on kolme peliä Uudessa-Seelannissa tänä vuonna Englantia vastaan ja yksi peli oli eteläsaarella. All Blacksien peli oli mulle aika must-to-do, jos heillä vain pelejä on Uudessa-Seelannissa tällä kaudella. Samantien, kun kuulin tästä, ostin liput heidän peliinsä Alexan ja Lonen kanssa.

Parhaiten pukeutuneet!!

Vähän mun välillä kävi sääliksi Englannin kannattajia, mutta kyllä fanitus oli kovaa niiltä, jotka peliä olivat katsomassa! 

Toi oli varmasti isoin tapahtuma, jossa oon ikinä ollut. Koko stadium oli täynnä (yli 30 000 paikkaa) ja wohoooaa tunnelma oli sen mukainen! Tuolta sai aikamoisen adrenaliini-ryöpyn. Vaikka kiwit suhtautuvat todella intohimoisesti rugbyyn, ei heillä eikä Englanninkaan kannattajilla, ollut yhtään ns. kannustushuutoja tai -lauluja. Vähän eri, mihin Suomessa on tottunut. Olisi ehkä ite pitänyt vaan alkaa jotain laulamaan :D

All Blacksit esittävät aina ennen pelien alkua hakan. Haka on maorien perinteinen tervetulotanssi/sotatanssi. Alunperin sitä käytettiin sodissa pelotellakseen vastapuolta. Onhan se todella vaikuttava huutoineen ja liikkeineen. Hakaa ei kuitenkaan esitetä nykypäivänäkään ihan joka aamunavauksessa koulussa, vaan aina tiettyjä tilaisuuksia varten. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun näin hakan livenä. Ensimmäisen kerran kesälomalla vieraillessani maori-kylässä, toisen kerran koulussa maori-opettajan läksiäisissä, sekä tietenkin ehkä tämä kuuluisin haka All Blacksien esittämänä. Versioita on siis monia. Esimerkiksi mun high schoolini koripallo-joukkueella on oma, heille tehty haka.

Oli tosi tiukka peli, mutta luonnollisesti All Blacks voitti 28-27. Varmaan ainut All Blacks-peli, jonka tuun elämäni aikana näkemään niin eihän tappiota ois edes voinut hyväksyä! Ihan mahtava kokemus! En tiedä, miten muut vaihtarit kokee sen, mutta mä olen ainakin todella ylpeä toisesta kotimaastani. Olen samalla ylpeä siitä, että voin kutsua itseäni kiwiksi ja, että olen saanut viettää vuoteni juuri täällä :3

Kuvasin todella monta videota pelistä, mutta en saa millään siirrettyä niitä koneelle. Olisi ollut kivaa jakaa sitä tunnelmaa tännekin :( Loppuun kuitenkin vielä se hehkutettu All Blacksien haka youtubesta! Tä pätkä onkin juuri siitä pelistä, jota olin katsomassa.

Kapa o pango kia whakawhenua au i ahau!

Let me become one with the land

Hi aue, hi!

Ko Aotearoa e ngunguru nei!

This is our land that rumbles

Au, au, aue ha!

And it's my time! It's my moment!

Ko Kapa o Pango e ngunguru nei!

This defines us as the All Blacks

Au, au, aue ha!

It's my time! It's my moment!

I ahaha!

Ka tu te ihiihi

Our dominance

Ka tu te wanawana

Our supremacy will triumph

Ki runga ki te rangi e tu iho nei, tu iho nei, hi!

And will be placed on high

Ponga ra!

Silver fern!

Kapa o Pango, aue hi!

All Blacks!

Ponga ra!

Silver fern!

Kapa o Pango, aue hi, ha!

All Blacks!

answers

Kiitos kaikista kysymyksistä, seuraavaksi vähän vastailua niihin :)

Christchurchista

Christchurch on iso kaupunki ihan ihmismäärältään kuin pinta-alaltaankin. Eli kyllä elämää löytyy! Vaikka maanjäristykset ovat tuhonneet kaupunkia, löytyy täältä melkein kaikki vapaa-aikaan tarvittavat asiat ja paikat. Shoppailumahdollisuuksia on tosi hyvin! Täällä on isoja ostoskeskuksia (mall) muutama ja paljon pienempiä. Kaikki vaatekaupat oli kyllä mulle ihan tuntemattomia, eikä mitään suuria merkkibrändejä kannata etsiä, kun niitä ei ole. Vaikka samoja vaatekauppoja ei Uudessa-Seelannissa ja Suomessa ole, niin hyvin samantyyppisiä ne on. Pakko kuitenkin myöntää, että tykkään Uuden-Seelannin vaatekaupoista enemmän!
Kiwit ovat kyllä ihan kovia juhlimaan ja olen saanut käydä ulkona, tosin aina tietenkin hostperheen ehdoilla. Suomessa oon tottunut siihen, että pystyn liikkumaan bussilla paikasta toiseen keskellä yötäkin. Christchurchissa ei kuitenkaan ole yöbusseja ja öisin, eikä ainakaan yksin, kannata kävellä missään. Eli hirveän myöhään ei missään pysty olemaan. Juhlat ovat myös aika erilaisia kuin Suomessa. Yleensä tosi pieniä, lähinnä kaveriporukan kanssa istumista vaan. Täällä järjestetään aina silloin tällöin suurempia juhlia, joihin vuokrataan tila, jonka kustannusta pienennetään sisäänpääsymaksulla.

Kavereista ja Koulusta 
Viime vuonna vietin aikaa erilaisissa porukoissa, eikä mulla oikein ollut sellasta yhtä tiettyä porukkaa. Ryhmiin kuului ihmisiä monilta eri vusiluokilta. Jokaisesta ryhmästä mulla oli hyviä kavereita, mutta kaikkein tärkein oli Margaret. En mä paljon viettänyt koulun ulkopuolella aikaa kiwien kanssa. Vain muutamien kanssa. He tulivat melkein kaikki eri porukoista. Tä toinen puolivuotinen on ollut tosi erilainen. Meitä on seitsemän hengen porukka, jotka kaikki ovat year 13. Nyt se tuntuu siltä, että mulla on tiiviimpi ystäväpiiri ja me tehdään porukalla kaikkea.
Ystävien saaminen oli aika helppoa, mutta kuten sanoin vapaa-ajallani en viettänyt aikaa kuin vain muutamien ystävieni kanssa. Mun omasta mielestäni oon ihan samalla linjalla muiden kanssa. Tietenkin koko ajan kuulee piikittelyä jostain suomalaisten tavoista tai aksentista tai jos sanon jotain väärin, mutta ystävämielisesti vain :D
Opettajat kohtelevat ihan samalla tavalla kuin kiwi-oppilaitakin. Kaikki tehtävät ja aineet, mitkä muut tekevät, teen myös minä. Sain uusia opettajia täksi vuodeksi. Osa heistä ei edes tiennyt, että olen vaihtari. Vaikka he saivat selville, että olen, ei he muuttanut heidän suhtautumistaan millään tavalla.  Joidenkin vaihtareiden kohdalla olen kyllä huomannut, että heille annetaan myönnytyksiä helposti...

Vaihtari-järjestöstäni

Mun vaihtarijärjestö on nimeltään Into. Se on Suomessa aika pieni järjestö, mutta muualla Euroopassa todella iso. Suosittelen Intoa lämpimästi! :)

Kulttuuri
Uudessa-Seelannin kulttuuri on aika samankaltainen kuin Suomessa. Maori-kulttuurin vaikutuksia näkee kuitenkin kaikkialla. Esimerkiksi koulussa isoissa tapahtumissa tai vuoden alussa on powhiri, maorien tervehdys-seremonia ja aamuavauksissa koulun maori-opettaja rukoilee alussa ja lopussa. Täällä olen myös tutustunut elämään uskonnollisen perheen kanssa, johon kuuluivat ruokarukoukset ja kirkossa käyminen sunnuntaisin. Ruoka-kulttuuri on samantapainen, mutta epäterveellisempää. Urheilu on todella tärkeää, mutta useimmille vain sohvalta ja tv:stä seurattuna!

Lahjoja Hostperheelle
Multa jäi aika paljon kirjoittamatta ennen tänne lähtöä, koska oli niin paljon kaikkea, mistä piti huolehtia :D Ensimmäisessä perheessäni oli neljä lasta, sekä yksi hostsisko Japanista. Kaikille heille minulla oli muumi-muki. Kaikki rakastivat niitä ja erityiesti Kaede, koska Muumit ovat todella iso juttu Japanissa. Sen lisäksi koko perheelle annoin Tatun ja Patun Suomi-kirjan englanniksi. Vaikka se onkin jo kymmenen vuotta vanha kirja, se selittää kaikki suomalaisten outoudet jokseenkin ymmärrettävällä tavalla :D Myös ex-hostvanhempani rakastivat tuota kirjaa! Sitten vanhemmille mulla oli vielä erikseen Marimekosta lautasliinoja ja serviettejä, sekä juustohöylä.

Rahankäyttö
Joka kuukausi menee rahaa liittymän ostoon, sekä bussikorttiin. Näin isossa kaupungissa on pakko käyttää bussikorttia. Eikä vain sen koon takia vaan myös, koska hostvanhemmat eivät ole kuin omat vanhemmat ja he harvemmin kuskaavat meitä mihinkään. Sitten rahaa menee ihan yleiseen elämään. Leffoihin mentäessä, ruokaan, kahvitteluun yms. Itse en ottanut kesävaatteita mukaani, vaan ostin kaikki täältä. Jajuu tulee vähän shoppailtua muutenkin enemmän kuin Suomessa :P Perustarvikkeisiin kuten shampooseen ja hammasharjaan, kosmetiikkaan yms. menee myös paljon rahaa JOKA IKINEN KUUKAUSI.

Kavereita koulun ulkopuolella?
Mulla on tietysti ihanat Lone ja Alex, jotka käyvät eri koulua. Myös saksalaisvaihtari Laran kanssa tulee hengailtua välillä. Erityisesti Lonen kautta olen tutustunut muihin kiweihin heidän koulussaan. Heidänkin kanssaan tulee porukalla hengailtua. Muuten kuitenkin vain koulukavereiden kanssa.

Paluu Suomeen
Voi eii...mielellään ei tästä puhuisi :D Tosi ristiriitaiset fiilikset kotiinpaluun suhteen, mutta kaiketi se on ihan normaalia. Tiedän pari vaihtaria, jotka odottivat kotiinpaluuta yli kaiken, koska heidän vuotensa ei ollut erityisen mukava. Positiivista, mulla on ollut mahtava vuosi, vaikka se vuoristorataa onkin ollut! Lähtdöstä tulee siksi vaikeaa, mutta lähtö tarkoittaa kotiin palaamista ja koti on aina koti!

ASKASKASK

Eli tosiaan en ollut edes ajatellut koko asiaa, mutta vastaan mielelläni, jos jollakulla on kysymyksiä vaihtoon lähtemisestä, täällä elämisestä tai Uudesta-Seelannista! Mä olen sitä mieltä, että vaihtovuosi on kokemus, joka jokaisen pitäisi kokea. Elikkäs, jos on epävarma yhtään ja haluaa kysyä jotakin go for it! :)

Wellington&Nelson

Viime viikonloppu oli siis Queen's Birthday -weekend, mikä tarkoitti vapaapäivää maanantaina koulusta. Joskus täällä on niin omituisia vapaapäiviä ettei mitään rajaa, mutta kiitokset ja onnittelut kuningattarelle kuitenkin!

Tehtiin sitten tälläinen nopea extempore-reissu Uuden-Seelannin pääkaupunkiin Wellingtoniin ja Nelsoniin. Hostisällä oli yksi työjuttu tiistaina Nelsonissa, mutta hän päätti hostäitini kanssa ottaa minut, Risan ja Oumen mukaan ja pidentää reissu Wellingtoniin asti. Tä oli ihan yllätys, koska en ole päässyt vielä kunnolla Wellingtonissa käymään. Kävin siellä viime kesänä vaihtarireissulla, mutta yhdessä aamupäivässä ei oikein saanut kuvaa koko kaupungista. 

Lauantaina lähdettiin ajamaan Christchurchista kohti Pictonia, josta hypättiin lautan kyytiin. Pictonista Wellingtoniin kestää lautalla noin kolme tuntia. Taisin lukea koko matkan mun uutta kirjaa "The Time Traveler's Wife". Suosittelin jo mun edellistä kirjaa, niin tätä vielä lämpimämmin! Mä muistan alussa oli tosi vaikea lukea kirjoja englanniksi, mutta sekin on kehittynyt huimasti tän vuoden aikana. Sama koskee leffojen katsomista. Tekstityksiä ei enää kaipaa yhtään, lähinnä ne vain häiritsevät.

Seuraavana päivänä lähdettiin heti käymään Wetan studiolla. Kävin sielläkin viime kesänä, mutta tällä kertaa ehdin mennä workshop tourille ja pääsin tutustumaan Wetan toimintaan ja näkemään kaikkia heidän valmistamiaan erikoistehosteita ja asuja elokuvia varten. Weta vastaa mm. Taru Sormusten Herrasta-trilogian, King Kongin ja Avatarin erikoistehosteista ja visuaalisesta ilmeestä.

Loppupäiväksi hajaannuttiin Wellingtonin keskustaan. Käytiin Te Papa-museossa, käveltiin satamassa ja tuli vähän shoppailtuakin. Kaikkein parasta Wellingtonin reissun yhteydessä oli nähdä pitkästä aikaa korkeita rakkenuksia. Christchurchissa kun kaikki yli neljä kerrosta korkeammat rakennukset ovat nyt alhaalla...Quake City.

                                  

                                 

Mä kävelin vielä iltapäivällä yhdelle kukkulalle napsimaan vähän kuvia Wellingtonista päivällä. Oli jotenkin ihana viettää aikaa hetken ihan yksinään ja nauttia kauniista maisemista :) Illalla ajettiin vielä koko perheen voimin Mt. Victorialle ihailemaan yöllistä Wellingtonia. En ole mikään pro valokuvaaja eikä mun kamerakaan ole se maailman paras, niin suureksi kiukukseni en saanut hyvää kuvaa Wellingtonista...Alempana löytyy kuitenkin jonkinmoinen otos :)

Asun Christchurchissa ja puolustan sitä henkeen ja vereen monien vähättelyistä huolimatta. Koittakaas itse selvitä maanjäristyksistä, jotka raunioittavat koko kauungin keskustan ja monet asuinalueet. Uuden-Seelannin kaksi muuta isoa kaupunkia ovat Wellington ja Auckland. Olen nyt päässyt molemmissa vierailemaan ja niistä suosikkini on Wellington. Jäi vain parempi fiilis Wellingtonin jälkeen, kuin Aucklandin :) Todella kaunis kaupunki!

 Sunnuntaina suunnattiin takaisin lautalla eteläsaarelle Pictoniin. Pictonista ajettiin noin tunnin matka Nelsoniin. Taidettiin olla perillä neljän aikoihin ja ei siinä hirveästi muuta enää tehty kuin ajettu rannalle katselemaan upeaa auringonlaskua!

Tiistaina hostisä lähti hoitamaan työhommiaan ja me muut tehtiin pieni aamujumppa ja käveltiin kukkulalle Nelsonin keskustassa. Kukkulan huippu toimii myös koko Uuden-Seelannin keskuspisteenä!

Iltapäivällä lähdettiin taas ajamaan kohti Christchurchia. Tällä kertaa ei menty rannikkoa pitkin, vaan ajettiin vuoriston halki. Päästin aikamoisen kiljaisun, kun näin lunta maassa  :D ei kyllä sen puolen, että ikävöisin kylmää ja pimeää talvea...lumi sinänsä pieninä annoksina on ihan positiivinen asia!