two months before christmas

Heräsin tosiaan viime viikolla siihen tosiasiaan, että jouluaattoon on enää kaksi kuukautta! Jotenkin ei pysty käsittämään sitä olleenkaan. Kesähän vasta tulee ja se tarkoittaa, että jouluun on vielä 7 kuukautta. haha, tässähän iskee kauhea joulukiire :D Koulussa alkaa olemaan nyt todella tylsää, koska sain tehtyä kaikki aineet, joita olin saanut. Muut oppilaat keskitttyvät harjoittelemaan vuoden loppukokeita varten ja nehän ei koske mua ollenkaan. Koulupäiviä on jäljellä enää seitsemän ennen kuin study leave alkaa, joten kyllä mä ehkä jotenkin ne tunnit saan kulutettua.

Viikonloppuna vietettiin yksi päivä Pegasus Bayssa host-perheen kanssa. En ole ikinä ollut niin kovassa tuulessa kuin silloin! Ei kuitenkaan ihan täysin pystynyt nojaamaan siihen, mutta ei ollut kaukana. 

Mitä nyt on tullut juteltua vaihdossa olevien kavereiden kanssa, olen huomannut yhden eron minun ja muiden välillä. Kaikilla tuntuu olevan kavereina paikallisten lisäksi toisia vaihtareita, joiden kanssa viettää aikaa. Kyllähän minulla on Kaede, mutta mielestäni hän ei ole "toinen vaihtari", vaan sisko minulle. Koulussa kyllä juttelen muiden vaihtarien kanssa, mutta ei heistä oikein ole vapaa-ajan kavereiksi. Pari viikkoa sitten norjalainen Lone otti minuun yhteyttä. Oltiin oltu samalla orientation campilla ja tiedettiin, että tullaan molemmat asumaan Christchurchissä, mutta yhteys jotenkin vain jäi. Joka tapauksessa sovittiin tapaaminen Lonen kanssa ja hän esitteli minut sveitsiläiselle host-siskolleen Alexalle (joka myös oli samaisella orientation campilla). Parin viikon sisällä meistä on tullut todella tiivis kolmikko. Kukaan ei ymmärrä vaihtaria paremmin kuin toinen vaihtari. Kaikesta ei voi aina puhua hostperheen ja kiwien kanssa, mutta näiden tyttöjen kanssa voin turvallisin mielin jakaa kaikki Uudessa-Seelannissa käyneet asiat. Paikallisten kanssa pitää yleensä sopia etukäteen, jos haluaa tehdä jotain, mutta Lonelle ja Alexalle voin soittaa koska vain ja kysyä seuraa.

New Brighton.

 Vietettiin viikonloppua tyttöjen kanssa ja juhlittiin samalla Alexan syntymäpäiviä.

Synttäri-aamupalaa Alexalle. Musta ja Lonesta löytyy selvästi aineksia tuleviksi Master Chefeiksi :D

high school

Ajattelin tehdä ihan tälläisen erillisen postauksen Uuden-Seelannin koulujärjestelmästä ja koulunkäynnistä, koska koulussa sitä aikaa tulee vietettyä aika paljon. Lukio on myös aika erilainen verrattuna suomalaisiin lukioihin. 

Ihan yleisesti pientä alkua. Koulu aloitetaan 5-vuotiaina, jolloin mennään primary schooliin. Primary schoolissa ovat vuodet yhdestä kahdeksaan. Tämän jälkeen haetaan lukioon eli high schooliin. Uudesta-Seelannista löytyy niin julkisia kuin yksityisiä high schooleja. High school on pakollinen 16-vuotiaaksi asti. Periaatteessa high school loppuu kuitenkin vasta 17 vuoden iässä.

Mairehau high school on on Uuden-Seelannin mittakaavassa pieni lukio. Oppilaita on vain n. 340. Vaikka se tuntuu ihan sopivalta summalta suomalaisen näkökulmasta, pitää muistaa, että luokka-asteita on vuodesta yhdeksän vuoteen kolmetoista. Esimerkiksi minun vuodella (year 12) on vain 40 oppilasta. Koulun jatkuessa kesäloman jälkeen vuodelle 13 jatkaa enää 22 oppilasta, joten puolet jättävät high schoolin kesken. Jotkut ovat saaneet jo stipendin yliopistoon ja jotkut jättävät koulun kesken töiden takia. Se on hassua, sillä ei Suomessa mun ikäisillä ole samalla tavalla vakituista jokapäiväistä työtä. Eihän työnantajat edes palkkaa mielellään koululaisia. Täällä sitten taas, jos käyt koulua se tarkoittaa, että olet vastuuntuntoinen ja tulet varmasti siinä tapauksessa aina töihinkin.



Lounas tuodaan joko itse tai sitten sen voi ostaa canteenista. Hostäiti tekee lounaan kaikille host-sisaruksille niin samalla myös minulle. Canteenista voi ostaa kaikkia ihania (epäterveellisiä) piiraita, pitsoja, sipsejä ja nuudeleita. Oma henkilökohtainen suosikki on wedges, eli perunatikut ketsupilla ja valkosipulivoilla :D ja joku vielä sanoo, että vaihtovuoden aikana tulee lisäkiloja..?



Päivät alkavat 08:45. Maanantaisin ja keskiviikkoisin päästään (jopa) puoli kolme koulusta, mutta muina päivinä varttia yli kolme. Välillä on vähän hankalaa, kun on tottunut, että Suomessa voi päästä koulusta jo yhdeltä. Oppitunnit kestävät tasan yhden tunnin ja aineita on viisi joka päivä. Vuoden alussa valitaan n. 6 ainetta, jotka pysyvät samoina läpi vuoden. Ensimmäisen oppitunnin jälkeen on form class tai assembly. Form class ajaa saman asian kuin ryhmänohjaajan tapaamiset ja assembly on koko koulun yhteinen tai vain senioreiden (year 12-13).  Assemblyssä jaetaan palkintoja, kunnianosoituksia ja vastaanotetaan vieraita. Välitunteja ei ole, vaan luokasta siirrytään aina seuraavaan samntien. Kello 11 aikaan on vartin mittainen interval ja kahden aikoihin lounas, joten näillä tauoilla sitten pärjätään.

Muuten oppitunnit ja opiskelu eroavat suomalaisesta vastineestaan. Opettajista käytetään aina nimeä Mr tai Miss. Se on hassua, miten opettajia pitää puhutella kohteliaasti, mutta oppitunneilla kynät ja kumit lentelevät joskus puolin ja toisin :D En kyllä haluaisi olla täällä opettajana...ihme, miten näiden mielenterveys on vielä kohdillaan. Kaikki tehtävät suoritetaan aina essee-muodossa ja ne kirjoitetaan kuulakärkikynällä. Jaksoja on neljä ja jokaisen jälkeen on kahden viikon loma, sekä tietenkin parin kuukauden kesäloma joulu-tammikuusssa.

Täällä ei tarvitse ostaa koulukirjoja läheskään kaikkiin aineisiin. Niihin aineisiin joihin se tarvitaan, sen voi saada koululta tai mennä ostamaan oma. Ihan kohtuu isoja ainakin noi matikan kirjat.

High school ei ole täällä vain yksi iso, monikerroksinen rakennus vaan se koostuu monista eri rakennuksista. Mairehausta löytyy myös mm. iso ruohokenttä pelejä varten ja tennis-kentät.

Koulubussit ei sentään ole keltaisia täällä :D aamuisin lähdetään Kaeden kanssa bussi-pysäkille vähän kahdeksan jälkeen ja koulun loputtua bussit vievät oppilaat takaisin.

Täällä ei oikein tunneta sanaa harrastaa jotakin. Koulu tarjoaa urheilumahdollisuudet, laulun- ja soiton-opetuksen. Seuraavat kaksi jaksoa pelaan koulun  indoor netball-joukueessa. Huomenna on ensimmäinen peli, joka tuli kaikille vähän puskista. Ensimmäinen peli ja en ole ikinä pelannut netballia! Ei se mitään hei, kokemushan sekin sitten on. Toivottavasti en vaan tuhoa koko joukkueen peliä osaamattomuudellani :D

three months

 Olen elänyt nyt muutamia kuukausia vieraassa maassa, joka on hyvin eurooppalainen kulttuuriltaan. En voi sanoa kokeneeni minkäänlaista kulttuurishokkia, koska yleisesti ottaen tavat ovat hyvin samankaltaisia. Joka päivä näen ja koen kuitenkin erilaisia asioita. Joihinkin on helppo sopeutua, mutta myönnän, että paria asiaa olen katsonut aika pitkään. Minulla on omat arvoni ja ihanteeni, joiden mukaan yritän toimia. Asiat ovat erilaisia kaikille ja siksi pitäisi yrittää ymmärtää joka päivä.  Joskus tuottaa vaikeuksia olla hiljaa ja olla sanomatta omaa mielipidettä asiaan, mutta jokaisella on omat käsityksensä, joita pitää oikeina. Aion pitää omat henkilökohtaiset arvoni, mutta yritän samalla ujuttaa jotain uutta päähäni.

Toinen asia, jonka kanssa olen huomannut vähän kamppailevani on se, miten host-perheessä voi ottaa asiat haltuun tai olla ottamatta. Olen vanhin lapsi ja tottunut johtamaan nuorempia aina tarpeen tullen. Vaikka olenkin osa perhettä, en voi sotkeutua esim. host-sisarusten riitoihin ja yrittää selvittää niitä, minkä normaalisti kotona tekisin. Sama asia koskee kaikkien tunteiden näyttämistä. Joskus päivä on ollut huono ja kaikki asiat ärsyttävät. Suomessa voisin mennä kotiin ja olla kärttyinen ja kukaan ei koko ajan vieressä ihmettelisi, mikä ongelma minulla on, mutta toisessa perheessä se ei ole mahdollista. Silloin pitää vain löytää tapa selvittää pää jossain muualla esimerkiksi lenkin aikana.

Kuvat ovat Antarctic Centrestä, jossa käytiin Kaeden kanssa menneellä viikolla. Host-äiti oli ostanut meille liput ja oltiin vähän epäileviä paikan suhteen, mutta päivä oli ihan uskomattoman hauska. Aina kun museossa tms. voi kokea kaiken muillakin aisteilla kuin vain silmillä on kokemus hauskempi. Päästiin mm. syöttämään pingviinejä ja ajelulle lumikissan kyytiin. Centressä oli myös "pakkashuone" (lämpötila -6 astetta), jossa päästiin kokemaan mm. lumimyrsky. Antarctic Centreen pääsee tutustumaan enemmän täältä!

holidays

Tällä hetkellä en keksi parempaa tapaa viettää lomapäivää (tai päivää ylipäätään) kuin istua rannalla kavereiden kanssa ja nauttia auringonpaisteesta. Ihan vain tälläinen lyhyt informaatio, mitä teen tällä hetkellä sinne teille viilenevään Suomeen :D

Ensimmäiseen lomaviikkoon on kuulunut vähän kiertelyä Eteläsaarella hostperheen kanssa. Käytiin Hanmer Springsissä, joka on ilmeisesti se paikka, jonne kaikki lapsiperheet suuntaavat lomiksi. Kuumat lähteet ovat kaikkien suosikki, mutta en itse ymmärrä miten jotkut voivat viettää siellä kokonaisen viikon. Sama kuin istuisi joka päivä kylpyammeessa. Onneksi me emme olleet Hanmerissa kuin vain yhden päivän. Kuumien lähteiden lisäksi vaellettiin läheiselle "kukkulalle", kuten hostperhe sitä kuvaili. Yllättäen näkymät olivat taas upeat! Suomessa ei tälläisiä paikkoja näe, mikä on ehkä yksi syy miksi tuijottelen näitä maisemia aina suu auki.

Ajettiin myös Akaroaan, joka sijaitsee Christchurcin alapuolella. Vaikka päivä ei ollut sään puolesta paras mahdollinen (VAIN 17 astetta ja puolipilvistä haha) rakastuin paikan tunnelmaan. Pieniä lomamökkejä ja putiikkeja joka puolella.

Pakko kunnioittaa hostperhettä, jolla on jo neljä lasta ja sitten ottaa vielä kaksi vaihtaria saman katon alle! Valitettavasti hostperheeni muuttaa Englantiin vuoden lopussa ja joudun vaihtamaan perhettä. Tällä hetkellä se tuntuu kurjalta ajatukselta, koska tämä perhe on ollut aivan täydellinen. Saattaa johtua siitä, että se on melkein täydellinen kopio omasta perheestäni, jolloin tunnen oloni onnelliseksi ja turvalliseksi. Toinen hostperheeni voi olla täysin erilainen, esimerkiksi ei ollenkaan lapsia. Toisaalta onhan sekin sitten taas kokemus!