from Friday to Saturday

Upeita lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, kavereita, urheilua, leffoja ja rannalla istuskelua. Siitä koostui mun ihana viikonloppu. Juuri kun pääsin viime postauksessa murehtimaan, kun aurinkoisia päiviä on aika vähän niin eikös edellispäivänä ollut +20 astetta! Alkaa väsymys jo vähän painaa, joten vähän enemmän kuvia tällä kertaa.

Perjantaina liikunnanopettajat olivat järjestäneet Fear Factorin lounastauolle. Tehtäviin kuului mm. tukkihumalaa ja cinnamon challenge.

Perjantaihin kuului myös auringossa istuskelua ja lukemista. Ensimmäisellä englannin-tunnilla opettaja käski mun hakea koulun kirjastosta helppolukuisen kirjan, sellaisen dysleksia-lapsille tarkoitetun. Kirja oli vain 30 sivua ja sain luettua sen samaisella tunnilla ja seuraavalla kerralla palautin opettajalle siitä kirjoittamani palautteen. Luettuaan sen opettaja vaan totesi, että taisi olla vähän liian helppo kirja. Sen jälkeen minun on täytynyt hyväksyttää kaikki kirjat hänellä ennen lukemista. Kerran mut passitettiin takaisin kirjastoon, koska olin valinnut hänen mukaan liian helpon kirjan. :D En oo lukenut oikeestaan yhtään kirjaa englanniksi ennen tänne tuloa. Siksi oon ollut tosi yllättyny, miten helppo se on ollut. Toisaalta täytyyhän meidän Suomessa lukea paljon englantia tekstikirjoista niin ei se ihan vierasta ole. Illalla käytiin katsomassa Excelin eli Canterburyn alueen performing arts- koulun musikaalia. Sieltä kotiuduttua istuttiin vielä Kaeden kanssa katsomaan leffaa ja juomaan teetä mun tuomista Muumi-kupeista.

Launtaina olin katsomassa jalkapalloa ja juoksin rannalle istuskelemaan. Hostperheen luota juoksee 15 minuutissa meren luokse. Toi ranta on mun lempipaikka täällä. Vaikka on tottunut meren ja yleensäkin veden läheisyyteen Suomessa, niin päättymätön rantaviiva ja huikeet aallot ovat tosi vaikuttava näky. Illalla menin sitten kaverin luokse yöksi leffoja katselemaan. Ihanaa, miten oon löytäny sellasii ihmisiä jotka ovat nyt jo tärkeitä ja joista tulee tärkeempiä joka päivä. Sellasia, jotka päästä uuden ihmisen elämäänsä vaikka oltaisiin tunnettu vasta muutama viikko. Nä on niitä ihmisiä, jotka ovat täällä tekemässä mun vuodesta ikimuistoista. 

one out of eleven

Mun lempiaika päivästä (ellei lasketa uusien kavereiden kanssa vietettyä aikaa) on se, kun istutaan hostvanhempien ja Kaeden kanssa keittiön ison pöydän ääressä ja juodaan teetä ja jutellaan kaikesta tärkeestä ja turhasta. Tässä nyt istuessa host-isä alkoi yhtäkkiä onnittelemaan mua ja olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt oon tehnyt! Sitten hän selitti, että olen viettänyt ensimmäisen kuukauteni 'kiwi-maassa'. Mitä ihmettä? Alko tulla jo paniikki, että pian pitää jättää Uusi-Seelanti ja palata Suomeen :D rivien välistä voi siis lukea, että nautin mun ajasta todella paljon! Arkipäivisin on vähän kurjaa, kun kaverit käyvät töissä eikä voi viettää aikaa heidän kanssa koulun jälkeen. Silloin tulee vähän ikävä omia ystäviä Suomesta ja sitä, kun voi koulun jälkeen mennä aina kaupungille tai toisen luokse. Viikonloppuisin tulee sitten vietettyä aikaa uusien kavereiden kanssa.

Kerroinkin aikasemmin täällä, että vuonna 2011 Christchurchissä oli pari isoa maanjäristystä, joissa kuoli paljon ihmisiä ja monet jäivät ilman kotia, kun talot tuhoutuivat. Uusi-Seelanti sijaitsee kahden mannerlaatan välissä, joten järistyksiä on päivittäin. Vain osan niistä voi kuitenkin tuntea. Mä oon nyt myös tuntenu jo kaksi. Ensimmäiseen heräsin keskellä yötä. Ekaksi tunsi, miten hylly ja patteri yms. alkoivat heilua ja sen jälkeen koko talo. Koko homma oli ohi viidessä sekunnissa, mutta alkoi siinä nyt vähän jännittämään, että tuleeko vielä lisää ja mitä nyt tapahtuu. Viime viikolla eteläsaaren pohjoisosassa oli voimakas järistys, joka tuntui täällä 400 kilometrin päässäkin. Paikalliset ovat tottuneet pieniin järistyksiin, koska sellaiset ovat yleisiä. Kaikkien kauppakeskusten, koulujen ja julkisten tilojen seiniltä löytyy aina ohjeet, miten toimia järistyksen sattuessa.

Sanae pelaamassa netballia (vasemmalla). Enää yksi viikko talvikauden pelikautta jäljellä, jonka jälkeen pääsen perheen kanssa tutustumaan paremmin Uuteen-Seelantiin! On tosi hassua, että kiwit pelaavat talvella kaikki pelit ulkona ja kun kesäkausi alkaa siirrytään pelaamaan sisälle. Loogista ehkä täällä upside down-maassa.

Danyankin piti saada itsestään kuva tänne :D Sanae ja Danya ovat identtiset kaksoset, mutta löydän aina uusia pieniä eroja heidän ulkonäöstä.

Japanilaisten jälkiruokaa. Jellynuudeleita ja tummasta sokerista tehtyä kastiketta. Todella hämmentävän näköstä, mutta ihan huippuhyvää! Koen koko ajan pientä painostusta täällä, että pitäisi tehdä suomalaista perinneruokaa. Ihan hernekeittoa en kehtaa alkaa tekemään..:D jos jollain on hyviä ideoita niin otan mielellään vastaan!

 

Hello Finland!

Viime sunnuntaina käytiin museossa, joka oli painottunut erityisesti maori-kultttuuriin ja heidän elämäntapoihinsa, sekä Uuden-Seelannin historiaan. Kameran muistikortti oli tullut täyteen, enkä ollut ehtinyt ostaa uutta, joten kiitokset kännykälleni huikean laadukkaista kuvista!

Tuntuu vähän huijaamiselta laittaa tänne kuvia näistä aurinkoisista päivistä, koska yleisesti ottaen täällä on aika pilvistä. Toisaalta eihän Suomenkaan talvi varsinaisesti yhtä kirkasta auringonpaistetta ole.

take it easy

Koko viikko on mennyt ihan hujauksessa, taas. Viimeiset pari päivää ovat olleet todella upeita. Tänään oli melkein 20 astetta lämmintä! Täällä talvisessa Uudessa-Seelannissa on melkein lämpimänpää kuin teillä siellä Suomessa. Vähän harmittaa, kun aurinkoiset tunnit kuluvat koulussa ja kotiin päästyä aurinko alkaa jo laskea. Vihdoinkin kuitenkin tuntuu, että koulussa tapahtuu jotakin eikä vain istuskella tunneilla. Performing arts-tunneilla ollaan alettu tekemään koregrafiaa Michael Jacksonin biiseihin. Suomessa tanssin balettia ja jazzia, joten on ihanaa tehdä muuntyylistä tanssia välillä. Liikunnassa on meneillään leadership skills-jakso, eli saamme pitää liikunta-tunteja nuoremmille oppilaille. Liikunnassa on ihanaa, kun kaikki ovat täysillä mukana kaikessa ja kukaan ei ota virheitä tai tappioita vakavasti. Take it easy.

Osallistuin koulun kuoron kanssa tiistaina Pop Festivaliin. Jos joku on joskus katsonut Gleetä, niin Pop Festival oli kuin suoraan Gleen laulukilpailuista. Laulut olivat moderneja ja monilla kuoroilla oli koreografiatkin. Yleisö lauloi mukana ja fiilis oli ihan huikea! Päivälle kiersimme eri työpajoissa, joissa meille opetettiin mm. miten laulusta luodaan esitys.

Täytyy odottaa, että kolmas jakso loppuu, koska sen jälkeen kiwit aloittavat kesäurheilun ja mulla on mahdollisuus osallistua koulun joukkueisiin. Sitä ennen pitää vaan vähän lenkkeillä ettei ihan laiskistu (läskisty). Vähän on tullut jo ikävä ruisleipää, kun tuntuu että kiwien vaaleat paahtoleivät katoavat vain syönnin jälkeen ilmaan. Host-perhe oli onneksi ostanut seesamileipää, joka helpottaa mun ikävää vähän :D

Välillä oon tosi hämmästyny, miten paljon kiwit tietää Suomesta. Okei on mulle ehdotettu Suomen sijainniksi Amerikkaakin. Tosi monet osaavat kuitenkin sijoittaa Suomen oikeeaan paikkaan. Joku myös kysyi, että eikö suomi ja unkari ole sukulaiskieliä. On mulle tultu näyttämään Kimi Räikkösenkin kuvaa pariin otteeseen! Kuitenkin meidän tavat, erityisesti erilainen koulunkäynti hämmästyttää monia. Host-isän ikuinen vitsi on meidän sauna-kulttuuri! Jokainen vieras, joka käy host-perheessä saa kuulla, miten me käymme saunassa ja sen jälkeen juoksemme järveen tai lumeen kierimään!

Käytiin katsomassa viikonloppuna 'yöpalloa'.

It's moments like these u need Minties!

Piti lisätä kuva shoppailureissulta ihan vaan järkyttämään isää :D älä huoli, en mene konkurssiin shoppailujen vuoksi

Koittakaa nauttia mahdollisimman paljon aurinkoisista keleistä, minkä koulultanne ehditte and remember to take it easy!

gidday

Gidday, eli hyvää päivää sinne Suomeen! Täällä on jo ilta, mutta ajattelin vain päivittää viikonlopun ja alkuviikon kuulumisia. Lapsilla on nyt pelikausi meneillään (jalkapalloa ja netballia), joten ollaan host-perheen kanssa vietetty viikonloppu kotona. Parin viikon kuluttua ei ole enää viikonloppuisin pelejä, niin perhe on jo suunnitellut monta paikkaa jonne mut pitää viedä. Ihanaa, jos nä jaksaa käydä kaikkialla mun kanssa, kun he ovat jo tänä vuonna käyneet kaikkialla Kaeden kanssa. Täytin viikonloppuna 17 ja perhe yllätti mut ilosesti herkkuaamupalalla ja lahjoilla. Illalla sain myös kakun, jonka host-äiti ja Kaede olivat päivällä leiponeet, kun olin ollut ulkona. Heille oli kuulemma tullut pieni kriisi, kun peheen koira oli päässyt sisälle ja syönyt osan kakusta! Kakku oli kuitenkin pienen korjauksen jälkeen ihan yhtä upeen näkönen kuin alkuperänenkin.

Päivät kuluu koulussa ja iltaisin urheillaan Kaeden kanssa ja vietetään aikaa host-perheen parissa. Oon hirveen onnellinen, että Kaede asuu täällä kanssa. Ihanaa, kun perheessä on joku samanikäinen, joka on kokenut vaihtovuoden alun jo ja ymmärtää mistä puhun, jos on huolia. Hänen kautta oon myös tutustunu koulussa ihaniin ihmisiin! Tänään vietettiinkin Claran syntymäpäiviä ja pistettiin lounastauolla pystyyn pienet juhlat. Oltiin leivottu kakku ja keksejä ja muffinsseja, joilla sitten herkuteltiin.

Päivisin on n. 10-15 astetta ja kaikki valittavat kylmyyttä. Myös minä. Kaikkien mielestä on todella hupaisaa, että tyttö Suomesta valittaa 10:stä asteesta :D odotellen tulevaa kevättä.. Talot ovat todella viileitä, mutta villasukkaa vaan jalkaa niin kyllä se kestetään! Päivän lopuksi olisi myös kiva päästä LÄMPIMÄÄN suihkuun, mutta kun perheessä asuu kahdeksan ihmistä niin usein se lämmin vesi loppuu juuri ennen mun vuoroa. Onpas mun murheet isoja :D

Kakku pienen entisöinnin jälkeen.

Touchin peluuta. Tosi samankaltainen laji rugbyn kanssa.

Happy birthday Clara!! 

Oonpas ollu taas ahkera ottamaan kuvia.
Gidday Finland!

week one

Ihan uskomatonta. Yksi viikko jo mennyt Christchurchissa! Täytyy sanoa, että kaikki on mennyt tosi upeesti, perhe on ollut ihan mahtava ja koulukin on alkanut sujumaan hyvin ja oon päässy täällä oikeeseen päivärytmiin. Koulu siis alkoi maanantaina. Uudessa-Seelannissa koulu alkaa tammikuussa ja vuosi loppuu joulukuussa. Heillä on neljä jaksoa, joten aloitin nyt kolmannen jakson Mairehau high schoolissa. Mairehau on Uuden-Seelannin mittapuulla tosi pieni. Oppilaita on vain 340. High schoolissa on vuodet 9-13. Nuorimmat oppilaat on 13-vuotiaita. Mä käyn year 12 yhdessä viidenkymmenen muun oppilaan kanssa. Ekan koulupäivän vietin international deanin kanssa. Valittiin mulle aineet ja hän näytti vähän paikkoja. Loppuvuonna tuun opiskelemaan: englantia, liikuntaa, classics (eli antiikin Rooman ja Kreikan tapahtumia), home economies (kotsaa), matikkaa ja performing arts, eli tanssia ja näyttelemistä. Ainoastaan matikan tunneilla on välillä vaikeeta, kun englanninkieliset termit on vaikeita ja no, matikka ylipäätään :D Onneks mun ei tarvitse tehdä vuoden lopussa loppukokeita!

Kun tiistaina aloitin koulun, kaikki tulivat heti tervehtimään ja kyselemään Suomesta. Yleisin kysymys oli, että miksi mä valitsin Uuden-Seelannin. Kiweillä ja suomalaisilla on siis jotain yhteistä! Erot suomalaiseen kouluun on kuitenkin tosi suuret. Koulupäivä alkaa 8:45 ja loppuu yleensä varttia yli kolme, paitsi maanantaisin jolloin päästään kahdelta. Koska mun pitää liikkua koulubussilla kouluun ja bussit on aina myöhässä, niin oon yleensä kotona vasta neljän aikoihin. Täällä on nyt talvi ja pimeä tulee viiden, kuuden aikoihin, joten tuntuu että päivät menevät todella nopeasti, eikä kotona enää ehdi tehdä mitään. Välitunteja on vain yksi, joten tunnit tuntuu todella pitkiltä. Onneks tunnit on rentoja. Ollaan lähinnä katsottu leffoja ja kirjoitettu niistä arvosteluja. Koulupukukin on hankittu! Tosi hämmentävää, kun kaikki näyttävät samalta. Mulla on ollut vähän vaikeuksia tottua koulupukuun, mutta kyllä se tästä! Mutta aamut on helppoja, kun tietää mihin pitää pukeutua.

Näkymä uudelta koti-ovelta! Melkein kaikki talot on yksikerroksisia ja matalia.

Jokaisella koululla on oma koulupuku. Siinä Mairehaun ja host-sisko Ashleigh-Jo:n koulun puvut. Pitkää hametta voi käyttää talvisin. Puvut on kuitenkin aika kalliita, niin mä ostin vaan ton lyhyen, jota voi käyttää ympäri vuoden.

Anteeksi, kuvia ei oo hirveesti, mutta yritän alkaa kantamaan kameraa vähän mukana! Tältä suunnilleen koulussa kuitenkin näyttää. Rakennuksia on noin 15. Onneks uudet kaverit auttaa löytämään kaikki luokat ja muut paikat.

Auringonlasku kotikadulla.

Viikonloppu alkaa ja varmaan nukun sen kokonaan läpi. Oon aika väsynyt iltasin, kun pitää keskittyä ymmärtämään kaikki englanti, mitä koulussa ja muutenkin ihmiset puhuu. Oon kuitenkin pärjänny mun englannin taidoilla tosi hyvin tähän asti ja kielenhän pitäs vaan parantua koko ajan. Nyt täytyy kuitenkin päästä sänkyyn, koska taisin luvata mennä katsomaan host-siskojen jalkapallo-pelejä huomenaamulla kahdeksan aikaan..