after christmas

Paluu arkeen joulun jälkeen tuli vauhdilla. Oon nimittäin maannut nyt viime päivät sängyn pohjalla flunssan ja kuumeen takia. Onneksi wi-fi toimii. Oon katsonut kaikki mahdolliset tv-sarjat netistä ja juotu tuhansia kuppeja teetä. Tajusin juuri, etten ole selittänyt mun tämänhetkisestä hostperhe-kuviosta täällä yhtään mitään. Olen selitellyt sitä monia kertoja kavereille ja sukulaisille, mutta nyt vielä kerran täällä, että tulee kaikille selväksi. Kierreltyäni Uutta-Seelantia menin takaisin hostperheeni luokse, mutta tosin vain yhdeksi yöksi pakkaamaan tavarani kasaan. (miten ihmeessä mä pystyn pakkaamaan vuoden lopussa, kun sitä tavaraa on jo nyt niin paljon??) Hostperheeni lennot Englantiin oli varattu 26. päivälle, mutta koska  he vuokraavat talonsa seuraavaksi kahdeksi vuodeksi ja uudet vuokralaiset muuttivat sisään, heidän piti muuttaa pois jo ennen 26. päivää. He muuttivat isovanhemmille pariksi viikoksi ennen lähtöä Englantiin. Tilaa oli heille jo aika heikosti, joten mä muutin "varaperheeseen", jossa olen nyt asunut viimeiset pari viikkoa. Joulua menin kuitenkin viettämään takaisin vanhaan hostperheeseeni. Joulun jälkeen menin lentokentälle hyvästelemään heidät ja palasin takaisin varaperheeni luokse. Täällä sitten ollaan ennen kuin pääsen muuttamaan seuraavaan perheesen. Perhe on jo tiedossa (kaiketi..) ja vielä kesäloman aikana pitäisi olla muutto sinne tiedossa. Perheestä lisää, kun kaikki varmistuu ja pääsen muuttamaan :)

Joulua vietetään täällä joulupäivänä. Aamulla herättiin ja joulupukki oli tuonut kaikille joulusukat pullollaan herkkuja ja lahjoja. Hostperheen perinteiseen joulu-aamupalaan kuuluu vaniljajäätelöä, vadelmia ja paahtoleipää voilla ja kanelilla. Aika eksoottista, mutta hyvää :D Joulukirkon jälkeen jaettiin perhelahjat kuusen alta. Sain mm. spreijattavaa feikkilunta ja vähän sisustustavaroita uuteen huoneeseen. Itse annoin lahjaksi villasukkia, joita olin kutonut 24/7 viimeisen viikon ajan. Tapani mukaan taas viime tipassa.. Jouluateria oli grilliruokaa. Hyvin samantyyppistä kuin Suomessa: makkaroita, lammasta, kanaa, perunasalaattia, coleslawta jne. Päivä lopetettiin suvun kanssa rannalle. Otettiin peittoja mukaan ja istuttiin katselemaan maisemaa.

Tietysti tulee ikävä vanhaa host-perhettä, mutta kun mä palaan takaisin Suomeen niin asutaan aika paljon lähempänä toisiamme. Mähän en ole koskaan käynyt Englannissa, joten reissu sinne heitä tapaamaan olisi ihan unelmaa.

christmas upside down

Ylihuomenna se sitten on. Muistan, miten kirjoitin yhden postauksen kaksi kuukutta sitten otsikolla two months before Christmas. Niin paljon on tapahtunut siinä ajassa ja nyt ollaan tässä. Varmaan ihan ymmärrettävää on, ettei oikein tunnu joululta. Osasyy jouluttomaan fiilikseen on myös se, etten päässyt osallistumaan joulun valmisteluihin kuten kuusen koristeluun, koska olin kiertämässä Uutta-Seelantia.  Ei haittaa vaikkei ole lunta, koska ei teilläkään sitä ole. Eikä haittaa vaikka en ole syönyt yhtään joulutorttua. Talvi on pimeää aikaa ja mulle joulu on sellainen valoisa ja iso asia, jota odotan innolla. Sitä valoa kyllä riittää täällä nyt ihan tarpeeksi, eli joulu jää vähän vähemmälle huomiolle tällä kertaa.

Perinteet on mulle todella tärkeitä ja joulu perheen ja sukulaisten kanssa on parastaa aikaa. Olin ajatellut, että joulusta täällä tulee aivan täydellinen katastrofi, koska se on niin erilainen. En tiedä, ehkä oon jotenkin henkisesti tän viiden kuukauden aikana jo kasvanut (haha toiveet on kovat) ja en pistä erilaista joulua yhtään pahitteeksi. Vaikka ei ole sitä ns. joulufiilistä ei se haittaa. Onhan tä erilainen joulu, joten erilaiset fiiliksetkin kuuluvat siihen.

Tänään ollaan pikakelattu kaikkia jouluun kuuluvia tapahtumat. Tehtiin suklaakonvehteja, leivottiin pipareita, paketoitiin lahjoja, kuunneltiin joulumusiikkia ja syötiin riisipuuroa. Hostäiti oli jostain ostanut "taikalunta", jonka kanssa leikittiin lumisotaa takapihalla. Ulkona loistavat jouluvalot ja telkkarista tulee jouluelokuvia. Olo tällä hetkellä? Ei yhtään hullumpi :)

Monilla vaihtareilla kuuleman mukaan tulee joulunaikaan koti-ikävä. Mä koin sen silloin, kun Kaede lähti takaisin Japaniin. Se on kuitenkin nyt ohi ja ootan innolla tulevia kuukausia! Aika lentää, kun on hauskaa, vai miten se menee? Niin se menee. Ja aika menee nopeammin ja nopeammin päivä päivältä. Mä en kuitenkaan halua kaikkien luulevan, että tä on pelkkää hauskaa joka päivä. Arjessa on omia normaaleja ongelmia ja kavereiden ja itsensä kanssa joutuu joskus kamppailemaan myös. Mutta hei, mitä uutta? Sellaista se elämä kotona Suomessakin on. Mä oon ollut onnekas, koska ensimmäinen hostperhe oli ihana ja koulussa sain nopeasti kavereita, jotka on tutustuttaneet mut uusiin kavereihin. Vaikkei kaikki oo aina yhtä juhlaa, mä suosittelen vaihtoon lähtemistä ihan kaikille! Positiiviset asiat voittavat aina negatiiviset. 

Hyvää joulua kaikille ihanille ja rakkaille ihmisille! <3

nziiu trip part.2

Queenstown oli eteläisin paikka missä käytiin. Siitä sitten seurasi yhdeksän tunnin ajomatka Christchurchiin, jolloin se ilmastointi hajosi... Christchurchissä en osallistunut mihinkään aktiviteetteihin (koska niitä ei hirveästi ole), mutta myös koska mentiin Kaeden kanssa nukkumaan se yksi yö hostperheemme luokse. Kaedelle se oli viimeinen ennen paluuta Japaniin. Varmaan vaihtovuoden yksi vaikeimmista asioista on hyvästien jättäminen. Kaikkein vaikeinta oli jättää ne Kaedelle. Ei mikään ystävyyssuhde oo koskaan täydellinen. Aina on väärinkäsityksiä ja ongelmia. Eihän meilläkään kaikki aina ihan putkeen mennyt. Onneksi lopussa aina hyvät asiat voittavat ja hänellä on aina paikka mun sydämessä <3

Lake Tekapo

Eihän pohjoissaari oo mitään verrattuna eteläsaareen. Eteläsaaren luonto ja ympäristö ovat täysin puhtaita ja täynnä kirkkaita värejä. Vedet ovat turkooseja ja heijastavat vuoret ihan virheettöminä niiden pintaan.

Christchurchista suunnattiin kohti Kaikouraa, jossa odotti uinti delfiinien kanssa. Vedettiin märkäpuvut päälle ja snorkkelit naamaan. En oo ikinä nähnyt delfiineitä (en edes Linnanmäellä tai Särkänniemessä), joten tä oli mulle yksi reissun kohokohdista. Koska nämä delfiinit eivät ole koulutettuja, niin takuuta ei ole että niiden kanssa pääsee uimaan. Meillä kävi kuitenkin tuuri, kun löydettiin 300 delfiinin parvi.

Tosi kauniita eläimiä, jotka haastaa leikkimään ja sukeltamaan koko ajan. Jos ei lähde mukaan, niin delfiinien kiinnostus lopahtaa aika nopeasti.

Kaikouran jälkeen ajettiin Wellingtoniin. Suurissa kaupungeissa, kuten Wellingtonissa ja Aucklandissa olis kiva viettää enemmänkin aikaa, kun vaan yksi aamupäivä, mutta sinne sitten palata kavereiden tai perheen kanssa.

 Mitä mulle oli kerrottu Wellingtonista ennen sinne menoa? Sää on aina pilvinen ja tuulinen. Eipä pettänyt sanonta tälläkään kertaa.

Päästiin käymään pikaisesti Weta Cavessa, eli monien elokuvien kuten Taru Sormusten Herrasta-trilogian kotiseuduilla. 

Te Papa Tongawera, Wellingtonin kansallismuseo.

Emmelie, Ami, Kai, Pri

Viimeiset päivät vietetiin Rotoruassa, joka on kuuluisa geysireistä ja muta-altaista. Haju oli paikoittain myös sen mukainen... Päästiin vierailemaan maori-yhteisössä Mitai's Sacred Villagessa. Nähtiin ja kuultiin perinteisiä lauluja ja haka. Illan päätteeksi syötiin hangi. Maahan kaivettuun kuoppaan, kuumien kivien päälle lasketaan koreissa ruoka (perunaa, kumaraa, kanaa yms.), joka lämpenee kivien päällä useiden tuntien ajan. Yksinkertaista ja niin hyvää! :)

 Lopuksi vielä sinne, mistä kaikki alkoi. Eipä Auckland ole hirveästi muuttunut viimeisten viiden kuukauden aikana. Kaikki japanilaiset, thait sekä italialaiset Pri ja Beatrice jättivät Uuden-Seelannin taakseen ja suuntasivat kohti kotia. Tämä reissu olisi loistava päätös upealle vuodelle, mutta 2/3 vielä edessä. Viimeisenä iltana oli aika haikeat tunnelmat ja itse olin myös ihan valmis lähtemään takaisin kotiin.

 juujuu houhou vaan

Väsyneenä, mutta onnellisena taas Christchurchissa! Tapasin ihan uskomattoman ihania ihmisiä, näin upeita paikkoja ja pääsin kokemaan kaikkea uutta. Nyt sitten vaan luomaan joulutunnelmaa kesäiseen Uuteen-Seelantiin.

nziiu trip part.1

Kaksi viikkoa kierretty ympäri Uutta-Seelantia aivan ihanien vaihtarien kanssa. Kuten viimeisimmässä postauksessa ennen lähtöä sanoin, että tulen takaisin uusin kuvin ja kokemuksin, niin täältä nyt sitten tullaan! Olin tosi väsynyt ennen NZIIU:n reissua ja lähdin matkaan vähän sellaisella mennään nyt sitten ja kestetään-asenteella. Taas kerran jouduin heittämään ennakkoluulot nurkkaan. Mä tajuan nyt, miksi monet sanovat tämän olevan vaihto-vuoden yksi kohokohdista. Sitä se oli myös mulle!

Ekana päivänä kokoonnuttiin kaikki vaihtarit Pictoniin, joka sijaitsee eteläsaaren pohjoiskärjessä. Ei mitää muuta oikein tehty, kun oltiin jo koko päivä istuttu bussissa. Seuraavaan päivään kuului sitten kajakoimista ja kävelyä Uuden-Seelannin yhdessä kansallispuistossa Abel Tasmanissa. 

Kuivaharjoittelua :P

Seuraavana päivänä suunnattiin Greymouthiin (eli kohti etelää). Matkalla pysähdyttiin Punakaikiin katsomaan Pancake rockseja, eli meren kaivertamia pannukakun muotoisia kiviä. En kyllä niistä pannukakuista niin varma oo.. Ilta istuttiin rannalla kolmeen asti yöhön bonfiren ääressä.

My crazy Italiana <3

Matkustettiin siis koko aika bussilla paikasta toiseen. Joinain päivinä ei ollut ihan paras fiilis, yö nukuttu huonosti ja sitten bussista hajoaa ilmastointi ja penkit ovat epämukavia, niskat jumissa ja et saa nukuttua bussissa. Silloin huomaa, miten pienet asiat esimerkiksi delfiiniparven näkeminen lounastauolla piristää kummasti ja jaksaa loppupäivän.

Fox Glacier

Pistäkää päällenne 3-4 kerrosta lämpimiä vaatteita, jotta varmasti selviätte. Se yksi kerros oli jo ihan liikaa ja jäätikölle kun päästiin niin se "kylmä" ilma oli ihan tervetullut.

Kaksi päivää meni Queenstownissa, Uuden-Seelannin seikkailupääkaupungissa. Siellä meille tarjottiin mahdollisuuksia kokea jotain extremeä, jos vain vanhemmilta heltiää lupa. Mähän suuntasin sitten tekemään benjiä. Mun tekemässä benjissä nilkkojen sijaan pistettiin valjat päälle ja köysi vyötärölle. Vaikka korkeus oli vain 47 metriä, niin hyppy tuntui ihan mahtavalta! Ihan kuin olisi lentänyt ilmassa. Lisää jännitystä toi se, että oltiin jo gondolalla valmiiksi noustu 400 metriä pitkin vuoren rinnettä, joten kun hyppy oli ohi ja roikkui ilmassa hetken niin maisemat oli aika huikeat.



Emmelie (Hollanti), Romana (Saksa), Pri (Italia)

to be continued...:)