Siitä on jo melkein viikko, kun laskeuduin Aucklandin lentokentälle. Kuusi päivää mennyt ja 330 vielä edessä! Lennot menivät hyvin ja matkalaukkukin selvis perille asti. Helsingistä Frankfurtiin mä lensin yksin, mutta sieltä lensin sitten Aucklandiin asti suuren saksalaisryhmän kanssa. Mun ensimmäiset päivät on siis kulunu orientation campilla, jonka aikana puhutaan vaihtovuodesta ja kierrellään maan pääkaupungissa. Tänä vuonna vaihtareita oli Saksasta, Sveitsistä ja Norjasta. Oli siis niitä, jotka puhuvat äidinkielenään saksaa ja niitä ketkä puhuvat norjaa. Ja yksi Eevi Suomesta! Aluksi oli vähän orpo olo, kun saksalaiset olivat todella ujoja puhumaan englantia ja norjalaiset viihtyivät vain keskenään. Ystävystyin kuitenkin nopeasti parin norjalaisen kanssa ja lopulta muihinkin heistä, joten leiristä tuli todella kiva! Campin ajan me asuimme hostellissa ihan Aucklandin keskustassa. Aloin jo ensimmäisenä päivänä kaipaamaan ruisleipää, kun hostellin aamupalaan kuuluvat leivät olivat niin vaaleita että tuntui kuin olisi syönyt ilmaa.
Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului tutustumista toisiin vaihtareihin ja kaupunkiin. Käytiin Sky Towerissa, joka on n. 320 metriä korkea nähtävyys Aucklandin keskustassa.
Toisena päivänä ajettiin lautalla läheiselle Rangitoto islandille. Käveltiin noin tunti ylämäkeen kosteassa sademetsässä, mutta kun pääsi ylös asti se kaikki kävely oli sen arvoista. Ei edes oltu tajuttu, että oltaisiin pilvien yläpuolella, kun päästäisiin vuoren huipulle. Hetkeksi pilvet väistyivät niin, että pystyimme näkemään Aucklandiin asti.
Kolmannen päivän ohjelmaan kuului lammasfarmilla käynti. Nähtiin miten lampaita keritään ja saatiin ruokkia pikkulampaita.
Viimeisenä päivänä käytiin maori-aiheisessa museossa, jossa näimme maorien perinteisiä tansseja sekä tietenkin kuuluisan haka-taistelutanssin. Loppupäivä kului shoppaillen ja illalla kävimme vielä yhdessä syömässä vaihtarien kanssa. Kuvat ovat vähän huonoja, koska unohdin kameran hostellille joten jouduin käyttämään puhelinta.
Mutta eihän mun orientaatiot tähän loppuneet. Torstaina otin taksin ja siirryin into:n paikallisen järjestön kaksipäiväiselle leirille. Eli vasta huomenna pääsen lentämään Christchurchiin hostperheen luokse. Vaikka haluais jo mennä hostperheen luo on kuitenkin hyvä, että pääsee ensin vähän totuttautumaan englantiin ja pääsemään oikeaan rytmiin täällä. Kärsin vieläkin vähän jetlagista ja haluaisin vain nukkua päivät ja valvoa yöt. Uudessa-Seelannissa on nyt talvi ja päivisin on n. 15 astetta lämmintä. Paikalliset valittelevat kylmyyttä ja olen vain naureskellut, että tulkaa Suomeen talvella niin katsotaan mikä on kylmä.
Uusi-seelantilaiset eli kiwit ovat ensivaikutelman perusteella todella kohteliaita, iloisia ja kiinnostuneita varsinkin meistä vaihtareista. Jokaisessa kaupassa meiltä aina kyseltiin, mistä tulemme ja mitä aioimme tehdä vuoden aikana. Olen myös huomannut, että nopeusrajoitukset ja liikennesäännöt ovat täällä tehty vain rikottaviksi!
En oo vielä oikein tajunnu, että oikeasti olen täällä vuoden. Tähän mennessä matka on vaan tuntunu lomalta. Kyllä se tästä varmaan muuttuu, kun pääsee hostperheen luokse ja koulukin alkaa jo maanantaina!
