Kiitos kaikista kysymyksistä, seuraavaksi vähän vastailua niihin :)
Christchurchista
Christchurch on iso kaupunki ihan ihmismäärältään kuin pinta-alaltaankin. Eli kyllä elämää löytyy! Vaikka maanjäristykset ovat tuhonneet kaupunkia, löytyy täältä melkein kaikki vapaa-aikaan tarvittavat asiat ja paikat. Shoppailumahdollisuuksia on tosi hyvin! Täällä on isoja ostoskeskuksia (mall) muutama ja paljon pienempiä. Kaikki vaatekaupat oli kyllä mulle ihan tuntemattomia, eikä mitään suuria merkkibrändejä kannata etsiä, kun niitä ei ole. Vaikka samoja vaatekauppoja ei Uudessa-Seelannissa ja Suomessa ole, niin hyvin samantyyppisiä ne on. Pakko kuitenkin myöntää, että tykkään Uuden-Seelannin vaatekaupoista enemmän!
Kiwit ovat kyllä ihan kovia juhlimaan ja olen saanut käydä ulkona, tosin aina tietenkin hostperheen ehdoilla. Suomessa oon tottunut siihen, että pystyn liikkumaan bussilla paikasta toiseen keskellä yötäkin. Christchurchissa ei kuitenkaan ole yöbusseja ja öisin, eikä ainakaan yksin, kannata kävellä missään. Eli hirveän myöhään ei missään pysty olemaan. Juhlat ovat myös aika erilaisia kuin Suomessa. Yleensä tosi pieniä, lähinnä kaveriporukan kanssa istumista vaan. Täällä järjestetään aina silloin tällöin suurempia juhlia, joihin vuokrataan tila, jonka kustannusta pienennetään sisäänpääsymaksulla.
Kavereista ja Koulusta
Viime vuonna vietin aikaa erilaisissa porukoissa, eikä mulla oikein ollut sellasta yhtä tiettyä porukkaa. Ryhmiin kuului ihmisiä monilta eri vusiluokilta. Jokaisesta ryhmästä mulla oli hyviä kavereita, mutta kaikkein tärkein oli Margaret. En mä paljon viettänyt koulun ulkopuolella aikaa kiwien kanssa. Vain muutamien kanssa. He tulivat melkein kaikki eri porukoista. Tä toinen puolivuotinen on ollut tosi erilainen. Meitä on seitsemän hengen porukka, jotka kaikki ovat year 13. Nyt se tuntuu siltä, että mulla on tiiviimpi ystäväpiiri ja me tehdään porukalla kaikkea.
Ystävien saaminen oli aika helppoa, mutta kuten sanoin vapaa-ajallani en viettänyt aikaa kuin vain muutamien ystävieni kanssa. Mun omasta mielestäni oon ihan samalla linjalla muiden kanssa. Tietenkin koko ajan kuulee piikittelyä jostain suomalaisten tavoista tai aksentista tai jos sanon jotain väärin, mutta ystävämielisesti vain :D
Opettajat kohtelevat ihan samalla tavalla kuin kiwi-oppilaitakin. Kaikki tehtävät ja aineet, mitkä muut tekevät, teen myös minä. Sain uusia opettajia täksi vuodeksi. Osa heistä ei edes tiennyt, että olen vaihtari. Vaikka he saivat selville, että olen, ei he muuttanut heidän suhtautumistaan millään tavalla. Joidenkin vaihtareiden kohdalla olen kyllä huomannut, että heille annetaan myönnytyksiä helposti...
Vaihtari-järjestöstäni
Kiwit ovat kyllä ihan kovia juhlimaan ja olen saanut käydä ulkona, tosin aina tietenkin hostperheen ehdoilla. Suomessa oon tottunut siihen, että pystyn liikkumaan bussilla paikasta toiseen keskellä yötäkin. Christchurchissa ei kuitenkaan ole yöbusseja ja öisin, eikä ainakaan yksin, kannata kävellä missään. Eli hirveän myöhään ei missään pysty olemaan. Juhlat ovat myös aika erilaisia kuin Suomessa. Yleensä tosi pieniä, lähinnä kaveriporukan kanssa istumista vaan. Täällä järjestetään aina silloin tällöin suurempia juhlia, joihin vuokrataan tila, jonka kustannusta pienennetään sisäänpääsymaksulla.
Viime vuonna vietin aikaa erilaisissa porukoissa, eikä mulla oikein ollut sellasta yhtä tiettyä porukkaa. Ryhmiin kuului ihmisiä monilta eri vusiluokilta. Jokaisesta ryhmästä mulla oli hyviä kavereita, mutta kaikkein tärkein oli Margaret. En mä paljon viettänyt koulun ulkopuolella aikaa kiwien kanssa. Vain muutamien kanssa. He tulivat melkein kaikki eri porukoista. Tä toinen puolivuotinen on ollut tosi erilainen. Meitä on seitsemän hengen porukka, jotka kaikki ovat year 13. Nyt se tuntuu siltä, että mulla on tiiviimpi ystäväpiiri ja me tehdään porukalla kaikkea.
Ystävien saaminen oli aika helppoa, mutta kuten sanoin vapaa-ajallani en viettänyt aikaa kuin vain muutamien ystävieni kanssa. Mun omasta mielestäni oon ihan samalla linjalla muiden kanssa. Tietenkin koko ajan kuulee piikittelyä jostain suomalaisten tavoista tai aksentista tai jos sanon jotain väärin, mutta ystävämielisesti vain :D
Opettajat kohtelevat ihan samalla tavalla kuin kiwi-oppilaitakin. Kaikki tehtävät ja aineet, mitkä muut tekevät, teen myös minä. Sain uusia opettajia täksi vuodeksi. Osa heistä ei edes tiennyt, että olen vaihtari. Vaikka he saivat selville, että olen, ei he muuttanut heidän suhtautumistaan millään tavalla. Joidenkin vaihtareiden kohdalla olen kyllä huomannut, että heille annetaan myönnytyksiä helposti...
Vaihtari-järjestöstäni
Mun vaihtarijärjestö on nimeltään Into. Se on Suomessa aika pieni järjestö, mutta muualla Euroopassa todella iso. Suosittelen Intoa lämpimästi! :)
Kulttuuri
Uudessa-Seelannin kulttuuri on aika samankaltainen kuin Suomessa. Maori-kulttuurin vaikutuksia näkee kuitenkin kaikkialla. Esimerkiksi koulussa isoissa tapahtumissa tai vuoden alussa on powhiri, maorien tervehdys-seremonia ja aamuavauksissa koulun maori-opettaja rukoilee alussa ja lopussa. Täällä olen myös tutustunut elämään uskonnollisen perheen kanssa, johon kuuluivat ruokarukoukset ja kirkossa käyminen sunnuntaisin. Ruoka-kulttuuri on samantapainen, mutta epäterveellisempää. Urheilu on todella tärkeää, mutta useimmille vain sohvalta ja tv:stä seurattuna!
Lahjoja Hostperheelle
Multa jäi aika paljon kirjoittamatta ennen tänne lähtöä, koska oli niin paljon kaikkea, mistä piti huolehtia :D Ensimmäisessä perheessäni oli neljä lasta, sekä yksi hostsisko Japanista. Kaikille heille minulla oli muumi-muki. Kaikki rakastivat niitä ja erityiesti Kaede, koska Muumit ovat todella iso juttu Japanissa. Sen lisäksi koko perheelle annoin Tatun ja Patun Suomi-kirjan englanniksi. Vaikka se onkin jo kymmenen vuotta vanha kirja, se selittää kaikki suomalaisten outoudet jokseenkin ymmärrettävällä tavalla :D Myös ex-hostvanhempani rakastivat tuota kirjaa! Sitten vanhemmille mulla oli vielä erikseen Marimekosta lautasliinoja ja serviettejä, sekä juustohöylä.
Rahankäyttö
Joka kuukausi menee rahaa liittymän ostoon, sekä bussikorttiin. Näin isossa kaupungissa on pakko käyttää bussikorttia. Eikä vain sen koon takia vaan myös, koska hostvanhemmat eivät ole kuin omat vanhemmat ja he harvemmin kuskaavat meitä mihinkään. Sitten rahaa menee ihan yleiseen elämään. Leffoihin mentäessä, ruokaan, kahvitteluun yms. Itse en ottanut kesävaatteita mukaani, vaan ostin kaikki täältä. Jajuu tulee vähän shoppailtua muutenkin enemmän kuin Suomessa :P Perustarvikkeisiin kuten shampooseen ja hammasharjaan, kosmetiikkaan yms. menee myös paljon rahaa JOKA IKINEN KUUKAUSI.
Kavereita koulun ulkopuolella?
Mulla on tietysti ihanat Lone ja Alex, jotka käyvät eri koulua. Myös saksalaisvaihtari Laran kanssa tulee hengailtua välillä. Erityisesti Lonen kautta olen tutustunut muihin kiweihin heidän koulussaan. Heidänkin kanssaan tulee porukalla hengailtua. Muuten kuitenkin vain koulukavereiden kanssa.
Paluu Suomeen
Voi eii...mielellään ei tästä puhuisi :D Tosi ristiriitaiset fiilikset kotiinpaluun suhteen, mutta kaiketi se on ihan normaalia. Tiedän pari vaihtaria, jotka odottivat kotiinpaluuta yli kaiken, koska heidän vuotensa ei ollut erityisen mukava. Positiivista, mulla on ollut mahtava vuosi, vaikka se vuoristorataa onkin ollut! Lähtdöstä tulee siksi vaikeaa, mutta lähtö tarkoittaa kotiin palaamista ja koti on aina koti!
Kulttuuri
Uudessa-Seelannin kulttuuri on aika samankaltainen kuin Suomessa. Maori-kulttuurin vaikutuksia näkee kuitenkin kaikkialla. Esimerkiksi koulussa isoissa tapahtumissa tai vuoden alussa on powhiri, maorien tervehdys-seremonia ja aamuavauksissa koulun maori-opettaja rukoilee alussa ja lopussa. Täällä olen myös tutustunut elämään uskonnollisen perheen kanssa, johon kuuluivat ruokarukoukset ja kirkossa käyminen sunnuntaisin. Ruoka-kulttuuri on samantapainen, mutta epäterveellisempää. Urheilu on todella tärkeää, mutta useimmille vain sohvalta ja tv:stä seurattuna!
Lahjoja Hostperheelle
Multa jäi aika paljon kirjoittamatta ennen tänne lähtöä, koska oli niin paljon kaikkea, mistä piti huolehtia :D Ensimmäisessä perheessäni oli neljä lasta, sekä yksi hostsisko Japanista. Kaikille heille minulla oli muumi-muki. Kaikki rakastivat niitä ja erityiesti Kaede, koska Muumit ovat todella iso juttu Japanissa. Sen lisäksi koko perheelle annoin Tatun ja Patun Suomi-kirjan englanniksi. Vaikka se onkin jo kymmenen vuotta vanha kirja, se selittää kaikki suomalaisten outoudet jokseenkin ymmärrettävällä tavalla :D Myös ex-hostvanhempani rakastivat tuota kirjaa! Sitten vanhemmille mulla oli vielä erikseen Marimekosta lautasliinoja ja serviettejä, sekä juustohöylä.
Rahankäyttö
Joka kuukausi menee rahaa liittymän ostoon, sekä bussikorttiin. Näin isossa kaupungissa on pakko käyttää bussikorttia. Eikä vain sen koon takia vaan myös, koska hostvanhemmat eivät ole kuin omat vanhemmat ja he harvemmin kuskaavat meitä mihinkään. Sitten rahaa menee ihan yleiseen elämään. Leffoihin mentäessä, ruokaan, kahvitteluun yms. Itse en ottanut kesävaatteita mukaani, vaan ostin kaikki täältä. Jajuu tulee vähän shoppailtua muutenkin enemmän kuin Suomessa :P Perustarvikkeisiin kuten shampooseen ja hammasharjaan, kosmetiikkaan yms. menee myös paljon rahaa JOKA IKINEN KUUKAUSI.
Kavereita koulun ulkopuolella?
Mulla on tietysti ihanat Lone ja Alex, jotka käyvät eri koulua. Myös saksalaisvaihtari Laran kanssa tulee hengailtua välillä. Erityisesti Lonen kautta olen tutustunut muihin kiweihin heidän koulussaan. Heidänkin kanssaan tulee porukalla hengailtua. Muuten kuitenkin vain koulukavereiden kanssa.
Paluu Suomeen
Voi eii...mielellään ei tästä puhuisi :D Tosi ristiriitaiset fiilikset kotiinpaluun suhteen, mutta kaiketi se on ihan normaalia. Tiedän pari vaihtaria, jotka odottivat kotiinpaluuta yli kaiken, koska heidän vuotensa ei ollut erityisen mukava. Positiivista, mulla on ollut mahtava vuosi, vaikka se vuoristorataa onkin ollut! Lähtdöstä tulee siksi vaikeaa, mutta lähtö tarkoittaa kotiin palaamista ja koti on aina koti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti