wildlife

Vaikka vaihtovuoden aikana pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa huolehtimaan omista asioistaan, voi joskus heittää sen aikuisen viitan nurkaan. Lähdin siis tyhjentämään ajatuksia viime viikonloppuna ihanan Claran kanssa ja suuntasimme Christchurchin eläintarhaan, jossa meidän sisäiset lapset pääsivät valloilleen.

Päästiin ruokkimaan kirahveja, joista luonnollisesti tuli heti meidän suosikkeja. En ainakaan muista, että olisin koskaan nähnyt kirahveja, joten rakkaus syttyi ensisilmäyksellä. Orana Parkissa olevat kirahvit olivat todella uteliaita ja päivän paras kohta oli, kun yksi kirahveista veti eräältä mieheltä peruukin päästä ja pisti sen poskeensa :D ei siinä hirveästi pystynyt nauruaan pidättelemään!

Tarkotuksena oli saada otettua hyvä selfie, mutta vaikeaa oli, kun yhteistyökumppani ajatteli vain vatsallaan...

Vaikka rakastan eläintarhoja, välillä tulee aina pohtineeksi, miltä eläimistä oikeasti tuntuu. Onhan se totta, että monet Orana Parkin eläimistä ovat syntyneet eläintarhaan, eivätkä ole nähneet oikeaa luontoa. Voiko kukaan kuitenkaan olla onnellinen häkissä? Eihän esimerkiksi näiden leijonien kuuluisi maata maassa kaikki päivät, vaan päästä juoksemaan vapaana. Mielestäni Orana Parkin eläimillä on kuitenkin erittäin hyvät oltavat, vaikka häkissä asuvatkin.

Seuraavaksi on luvassa pidennetty viikonloppu, koska Queen's Birthday. Välillä täällä on todella kummallisia vapaapäiviä, mutta en valita! Lähdetään hostperheen kanssa vähän kauemmas täksi lomaksi, mutta lisää siitä ensi viikolla. 

Ja kaikille Suomeen hauskaa kesälomaa ja viimeisiä koulupäiviä!

my day in photos

Mulle on nyt parikin kaveria ehdottanut, että tekisin päivä kuvina-postauksen. Sais nähdä vähän enemmän kuvia mun normaalista arjesta, niin huiman jännittävää kuin se onkin. Oon tosi huono ottamaan kuvia, mutta yritin torstaina parhaani! Ja pahoittelut kuvien laadusta ;)

Herätys joka aamu 07:45. Yritän aina samantien päästä ylös, ettei mee torkuttamiseks. Erityisesti nyt "talviaikaan" on vaikeeta nousta, kun näitä taloja ei ole rakennettu pitämään kylmää poissa. Nukun elektronipeiton ja kahden muun peiton alla, eikä koskaan tee mieli jättää niitä, kun tiedän koko talon olevan jäätymispisteessä.
Aamusta maisemaa mun ikkunasta.

Mun päivä lähtee aina liikkeelle aamupalalla. Yleensä aina syön hostäidin tekemää mysliä, jonka kanssa syön leipää, jos on aikaa. Haha eli, jos oon päässyt sängystä ylös kohtuulliseen aikaan. Ikävä on kyllä ruisleipää, tosta höttöleivästä ei saa energiaa pitkäksi aikaa.

Vähän silmät ristissä vielä kaikilla aamulla :D Pyritään yleensä lähtemään kouluun puoli yhdeksän maissa.

Lounastaukoa.

Koulu on koulua. Muuten samanlaista kuin Suomessa, paitsi vähemmän sitä varsinaista opiskelua :P

Ennen liikunta-tunnin alkua.

Ootan tulevia liikunta-tunteja, koska me perehdytään Waka Amaan eli maorien kanootteihin ja niillä melomiseen. Kanootit (waka) voivat olla nelihenkisistä 80:lle melojalle. Pisimmät wakat voivat olla jopa kaksikymmentä metriä pitkiä. Amaksi kutsutaan sitä tasapainottavaa osaa, joka köytetään varsinaisen kanootin viereen. Anteeksi, mulla ei ole mitään hajua, miksi sitä suomeksi kutsutaan!

Koulun jälkeen kotiin, jossa keräsin uintikamat mukaan ja lähdin Alexan ja Eleishan (Alexan host-sisko) kanssa hallille. Yritän käydä uimassa ainakin kolme kertaa viikossa. Suhteellisen halpaa ja seura on hyvää!

Tuossa ylempänä oli kuvaa maisemasta, kun kävelin bussipysäkiltä kotiin. Ihan kuin Suomessakin, talvella kuuden aikaan on jo melkein pilkkopimeää. Illallisen jälkeen (19:00) saatan istuskella koneella, katsella televisiota tai lukea kirjaa. Tällä hetkellä kesken on the Lovely Bones. Ihana kirja, suosittelen!

what a long week

Ihan järkyttävän pitkä ja väsyttävä viikko takana. Onneks viikonlopun aikana on ehtinyt vähän latailla akkuja, jotta jaksaa taas huomenna mennä kouluun. Viime viikosta lähtien on ollut polven kanssa ongelmia, enkä ole pystynyt oikein tekemään mitään. Kävin sitten tiistaina lääkärissä ja sain vielä viikosta kahteen viikkoon liikuntakieltoa. Mistään vakavasta ei ole kyse, polvi siis paranee ihan itsestään! On vaan tosi turhautunut olo, kun ei pääse tekemään mitään.

Tiedän, että mulla ei pitäis olla mitään valittamista koulun suhteen, kun opiskelu on niin vähäistä verrattuna kavereihin Suomessa. Opiskelumotivaatio on vaan täysin hukassa ja vaikkei mun tarvitse osallistua kokeisiin, pitää mun silti suorittaa kaikki muut tehtävät. Niihin panostaminen tuntuu välillä turhalta, kun lopullinen työ ei vie mua varsinaisesti opiskelussa eteenpäin. Tiedän, että kielitaito kehittyy ja opin uusia asioita, mutta mietinkin tätä suomalaisen koulutyön kannalta. Kauhea kasa kursseja on vielä lukiossa käymättä, eikä täällä tehty työ pienennä sitä työtaakkaa.

Nautin olostani täällä ihan äärettömästi. Mä en siltikään voi sille mitään, että kotiinpaluun aika kummittelee päässä koko ajan. Taidan olla ihan viimeisiä Suomeen palaavia vaihtareita. Jenkeissä ja Australiassa asuneet vaihtarit ovat palaamassa kotiin muutaman viikon sisällä, elleivät jo ole takaisin Suomessa. Otan ilon irti kaikesta, mitä täällä vielä tapahtuu, mutta on pakko alkaa miettimään kotiinpaluuta ja siihen liittyviä asioita. Mun mielestä se on ihan luonnollista pelätä hieman kotiinpaluuta. Lyhyessäkin ajassa asiat muuttuu. Onneks mulla on perhe ja ystävät tukena, niin Suomessa kuin Uudessa-Seelannissakin!

Ettei tä menisi ihan negatiiviseksi ja masentavaksi höpinäksi, niin kuten jo mainitsin, mulla oli ihana viikonloppu. Ehdittiin pitkästä aikaa viettää aikaa Lonen ja Alexan kanssa ja ajatukset tuli tyhjennettyä päästä aika hyvin. Perjantaina oli farewell-juhla yhdelle koulukaverilleni, joka muuttaa pohjoissaarelle. Vaikka oli ikävä sanoa näkemiin, niin oli hauska ilta ja kiva nähdä kavereita, jotka eivät enää ole koulussa. Sunnuntaihin kuului ihanasta ja lämpimästä kelistä nauttimista ja lähdettiinkin Alexan kanssa rannalle kävelemään. Sieltä tuli otettua vähän kuviakin :) haha ja vaikka mä näytänkin tosi masentuneelta näissä kuvissa ton jättihupparin kanssa, niin ei mulla huonosti täällä mene ;)

back to Dunedin

Tuli tehtyä taas pikainen reissu Dunediniin! Tällä kertaa ehti sentään nähdä vähän enemmän kaupunkia (haha yliopisto ja museo), mutta rehellisesti sanottuna eipä Dunedinissa kyllä paljon nähtävää ole. 

Miksi siis Dunediniin? Koulu antoi mahdollisuuden kymmenelle seniori-oppilaalle lähteä Otagon yliopiston esittelypäivään. Haut yliopistoihin ja muihin jatkokoulutuspaikkoihin alkavat loppuvuodesta ja Otagon yliopisto on Uuden-Seelannin vanhin, isoin ja halutuin yliopisto. Muutama meistä mukana olleista on ihan vakavissaan hakemassa Otagoon, mutta suurin osa, mukaanluettuna minä, oli mukana vain koska 1. mahdollisuus päästä Dunediniin 2. vapaa koulupäivä :D

 Maailman jyrkin katu. Haha kuvittele vaan sitä, kun asuu tuolla ylhäällä ja yrittää pimeässä kävellä sinne korkkarit jalassa!

Asha, Sarah, Bailey, Clara, Akansha, Oume, Megan

Niin hämmentynyt, kun löysin "tervetuloa" etten ees tiedä mihin osoittaa... :D

Clara, Megan, Alex, Oume, (minä), Bailey, Sarah, Harley, Asha, Akansha

Sunnuntai meni melkein kokonaan ajaessa Dunediniin. Ehdittiin kävellä hetki kaupungilla ja illalla käytiin ravintolassa. Maanantai meni yliopiston luennoilla ja museoa kiertäessä. En niin hirveästi saanut yliopistosta irti, mutta olipahan kokemus ehkä tulevaisuutta varten. Parasta oli matkaseura! Usea tuosta kymmenestä hengestä kuuluu siihen porukkaan, jonka kanssa vietän aikaani koulussa ja vapaa-ajalla. Näitä ihmisiä tulee kyllä ikävä!

april camp

Sen lisäksi, että mulla on vaihtojärjestö Suomessa (into), on mulla myös järjestö Uudessa-Seelannissa (NZIIU). Viime vuoden lopussa tein NZIIU:n vaihtareiden kanssa kahden viikon reissun ympäri Uutta-Seelantia. Sen lisäksi he järjestävät huhtikuussa neljän päivän mittaisen leirin. Lähinnä se on tarkoitettu tammikuussa tulleille vaihtareille Japanista ja Thaimaasta, mutta hyvä mahdollisuus meille eurooppalaisille saada jakaa kokemuksia ennen kotiinpaluuta. Tiistaina lensin Christchurchin vaihtareiden kanssa pohjoissaarelle Hamiltoniin, jossa majoitumme pienelle leirintäalueelle maatilan viereen.

Kaikki päivät kuluivat erilaisten aktiviteettien kuten ratsastuksen, jousiammunnan ja ryhmäytymistehtävien parissa. Jokaiseen päivään kuulu myös ryhmäkeskusteluja vaihtovuodesta ja siihen liittyvistä asioista kuten hostperheistä ja koulusta.



Jännä juttu thaimaalaisista. Heillä on kaikilla ristimänimi, mutta samalla heille annetaan lempinimi, jota kaikki käyttävät vanhemmista ystäviin. Musta siinä on jotain todella outoa antaa ristimänimi, jota ei tule koskaan käyttämään. Okei, onhan heidän oikeat nimet vähän vaikeita ääntää maailmalla, mutta silti :D
Waljira (Jane), Saranporn (Oume), Wichaya (At) ja oikealla Chisato Japanista





Jousiammunta oli henkilökohtainen suosikki aktiviteeteista!

"Eurooppalaiset" saivat viimeisenä päivänä pelata paintballia, koska me toimimme johtajina kaikkien ryhmäkeskustelujen aikana. Elämän ensimmäinen kerta, mutta ei tule olemaan viimeinen!

Neljä päivää ja niiden jälkeen piti taas sanoa hyvästejä. Se on ehkä kaikkein rankin asia vaihtovuoden aikana. Hyvästeiltä ei pysty välttymään. Euroopan sisällä on kuitenkin helppo matkustaa. Sanoimme hyvästit Uudessa-Seelannissa, mutta tiedän, että näen näitä ihmisiä vielä tulevaisuudessa. 

Emmelie (Hollanti)

Kuten minä myös Emmelie on ainut vaihtari omasta kotimaastaan, joten tavallaan me ystävystyttiin saman tien, koska emme tunteneet ketään entuudestaan.

Emmelie, Romana (Saksa), Pietro (Italia)

Romana

NZIIU:n vaihtarit vuosimallia 2014 :)

Seuraavaksi luvassa viikonloppu ja sunnuntaina lähdenkin yhdeksän muun oppilaan kanssa kohti Dunedinia (jälleen :D) ja Otagon yliopistoa. Osallistumme avoimeen yliopisto-päivään tai johonkin vastaavan. En oikeastaan tarkkaan tiedä, lähdin mukaan, koska luulin tämän olevan mun ainoa mahdollisuus päästä Dunediniin. No toisin kävi :D Siihen reissuun sitten ensi viikolla. Hyvää viikonloppua Suomeenkin!