some thoughts

Tällä viikolla pysähdyin ekaa kertaa miettimään kaikkea: mun uutta elämää täällä, vaihtovuotta yleensä ja Suomea. Oon ollut melkein kaksi kuukautta jo Uudessa-Seelannissa. Kaikki on ollut ihanaa ja uutta ja jännittävää. Joka päivä oon ollut tosi energinen ja positiivinen. Nyt iski sellainen ns. tasannusvaihe. Toisaalta se on ihan hyvä. Ehkä se tarkottaa, että oon tavallaan siirtynyt elämään "normaalia elämää". En enää ajattele tätä pitkänä lomana, vaan tajusin, että oon täällä vuoden ja mun elämä siirtyy tänne vuodeksi. En mä ole surullinen tai tylsistyny, mutta eihän se elämä Suomessakaan aina pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Mulla on ihana host-perhe ja ystäviä täällä, mutta eivät he aina pysty korvaamaan ihmisiä Suomessa. Vaikken oo ehtiny koti-ikävää tuntea, niin on niitä hetkiä, jotka oisin halunnut jakaa jonkun kanssa, joka tuntee mut paremmin. Sitten aina tajuan, että mulla on paljon muistoja Suomesta ja niitä tulee vielä paljon enemmän lisää vaihtovuoden jälkeen. Näiden ihmisten kanssa mulla on vain rajallinen aika kokea kaikkea. Pitää siis nauttia siitä, minkä täällä saan.

South New Brighton

Selitin tätä samaa asiaa yhdelle kaverilleni. Sen jälkeen hän kysyi ihan suoraan, että mikä sai mut lähtemään vaihtoon. Miten mä voin jättää kaiken ja lähteä? Enhän mä mihinkään oo lähteny. Mä palaan takaisin.  Vaikka mä en ole Suomessa ja menetän asiat, jotka siellä tapahtuu, mutta kun mä palaan mä oon se jolla on jotain ,mitä kellään muulla ei ole. Ehkä osa koko vaihtari-vuotta ja sitä, mitä se opettaa on se, että pystyy jättämään ja sen jälkeen taas palaamaan.